sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuuban joulumatka, päivä 1: SOROA

Pitkän lentomatkan jälkeen on mainio idea viettää ensimmäinen yö kaukana kaupungin hälinästä. Uni maittoi hyvin Villa Soroan rauhassa. Vasta auringon noustessa sai käsityksen luonnon kauneudesta.


Kun Napoleon möi Louisianan, monet ranskalaiset perheet halusivat pois ja osa lähti Kuubaan. Espanjalainen kuvernööri antoi luvan ja esimerkiksi Paul Soroa perusti Sierra Rosarion kylän ylös vuoristoon ajatuksenaan viljellä viiniä. Aluksi se kasvoikin, sitten rupesi kitumaan, sillä talvet eivät olleet tarpeeksi kylmiä. Viini tarvitsee talvilepoa kehittääkseen uuden kukinnan. Viiniviljely lopetettiin, mutta Soroan nimi elää kylän ja viinin nimessä. Bodegas San Cristobal on elvyttänyt kuubalaisen viinintuotannon. 

Sitten ryhdyttiin viljelemään kahvia, josta tulikin valtava menestys – parhaimmillaan kahvifarmeja oli noin 60 ja raakakahvin vienti veti hyvin. 1880-luvulla alkoivat ongelmat: maailman kahvihinta romahti Brasilian tultua kahvimarkkinoille. 1895 tuli kuolonisku, kun kahvirutto tuhosi parissa vuodessa koko kahvisadon, kahvifarmit autioituvat ja ranskalaiset muuttivat Cienfuegosin tasangolle viljelemään viiniä.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen patikoimme lähellä sijaitsevan vesiputouksen luo. Lennolla jäykistyneet jäsenet vetreytyivät hyvin portaita kiipeillessä. Arco de Iris – vesiputous kuuluu Soroan luonnonnähtävyyksiin. Se on häikäisevän kaunis vesiputous, jonka liepeillä on myös pieni kylpylä hieromalaitoksineen.


Lähellä hotellia sijaitsee myös ainutlaatuinen kasvitieteellinen puutarha, Orquideario Soroa.

Sen perustaja Tomás Felipe Camacho omisti sen vaimolleen ja synnyttäessä kuolleelle tyttärelleen. Tytär rakasti orkideoita ja siksi Tomas pyhitti loppuelämänsä orkideoiden keräämiseen. Hän palkkasi japanilaisen arkkitehdin suunnittelemaan valtavaa puistoa, jonne istutettiin myös muita kasviharvinaisuuksia ympäri maailman. Nykyään puutarha on Pinar del Rion yliopiston hallinnassa ja toimii orkideoiden tutkimuskeskuksena! Viiden ja puolen hehtaarin alueessa olisi riittänyt ihmettelemistä vaikka koko päiväksi.


Kuvat: Jussi Lempiäinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti