Kaliforniasta Floridaan osa 2

Kirkko San Sebastianissa

Puerto Vallarta 

Kaunis meksikolainen rantakaupunki nousi maailman maineeseen vuonna 1963 kun Richard Burton ja Elizabeth Taylor aiheuttivat vuoden skandaalin esiintyen täysin avoimesti julkisuudessa rakastavaisena parina, vaikka olivat molemmat naimisissa omalla tahollaan – tämä tapahtui John Houstonin ohjaaman elokuva Liskojen Yön kuvauksien yhteydessä, jota tähdittivät kaunottaret Ava Gardner ja Deborah Kerr. Lissu Taylor oli sen verran mustasukkainen, että päätti tulla valvomaan, ettei Riku iskisi jompaa kumpaa tai vaikkapa molempia. Paparazzit olivat riemuissaan – pieni kylä ja sen ajan valovoimaisimmat tähdet tarjottimella!

Me sinnikkäät suomalaiset emme tyytyneet vanhojen elokuvastarojen lemmenpesään, vaan lähdimme rohkeasti ylös vuoristoon pitkin kiemurtelevia sorateitä San Sebastianin vuoristokylään – jossa aika näytti pysähtyneen 1700-luvulle. Mukulakvikujat – kaunis kirkko ja värikkäät rakennukset heijastivat menneen ajan ihanuutta. Nykypäivän kiireestä täällä ei ollut tietoakaan, raitis vuoristoilma – ja meksikolainen maalaislounas täydensivät puitteet nostalgiselle elämykselle. Peppu siinä puutui paluumatkalla, joten palauttuamme laivalle vedin ensin kevyet treenit kuntosalissa ja sitten puolituntinen jacuzzi altaassa, alkulämmittelynä illalliselle.

 

Hautaustoimiston tyttö San Sebastianissa

Costa Rican Puntarena

Aah, tuo kahvi suloinen – suomalaisten lempijuoma kultainen! Costa Rican maailmanmaine perustuu kahteen seikkaan: ekoturismiin ja kahviin. Maa on kasveissa ja eläimissä maailman lajirikkain ja kahvissa maailman tunnetuin. Me suomalaiset kun kerran ollaan maailman ykkösiä kahvinjuojina päätimme totta kai suunnistaa matkamme kahvifarmille, jonka nimi Espiritu Santos = Pyhä Henki kuulosti enemmän kuin lupaavalta – kelpo kierros maatillalla antoi aihetta kahvin paikallisen gourmet kahvin hamstraukseen. Samalla bongattiin aika uskomaton paikka – vanhojen puisten härkävankkureiden maalausateljee, joka toimii täyttä häkää tänäkin päivänä – Costa Rican perinnekulttuuria parhaimillaan. Kotimatkalla törmättiin toisaalta ilahduttavaan annokseen Costa Rican nykykulttuuria. Oli syyskuun viimeinen ja juhlittiin itsenäisyyskuukauden (!) loppumista. Koko provinssin koulut olivat kokoontuneet Puntarenaan päätösmarssia varten. Jokaista koulua edusti sen ikioma orkesteri ja paraatitanssijat – ah sitä musiikin rytmiä ja tanssien iloa – huikea paraati – ajatelkaapas, jos meilläkin joka kaupunginosassa ja kylässä 6.12. järjestettäisiin vastaava musiikki-ja tanssiparaati, johon osallistuisivat koko maan koulut......

Härkäateljee Costa Ricassa

Tyyni valtameri

Vuorossa oli kaksi rentouttavaa meripäivää, piristäkseni meidän risteilyklubiamme kutsuin apuun salaisen valttikorttini Niina Hautaniemen, joka de facto on koko laivan second in comand (toinen arvovallassa) heti kapteenin jälkeen. Kaunis Niina on lähtenyt merelle 15 vuotta sitten ja edennyt nopeasti Celebrity-varustamon valiojoukkoon. Hänen komennettavanaan on laivassa lähes 700 työntekijää 80 eri maasta – koko laivan hotelli- ja ravintolapuoli on hänen vastuullaan, hämmästyttävä saavutus nuorelta sangen tyylikkäältä ja edustavalta naiselta.

 

Panaman kanava

Panaman kanava

Ajoin ensimmäisen kerran läpi Panaman kanavan vuonna 1992 Daughter of Baltic -purjealuksella matkalla maailman ympäri, joka synnytti minussa Panama-kipinän. Seuraava kerta oli tammikuussa 1997 silloin purjealuksemme oli komea Swan-vene Fazer Blue Magic – jälleen kerran kyseessä maailman ympäri purjehduskisa – silloin näkemäni Panama oli valtavasti kehittynyt viime näkemästäni- ja päätin tehdä siitä dokoumentin TV-sarjaani – Folke West Matkamies. Kun sitten vetäydyin TVstä 2003, niin päätin siirtää päämajani Panamaan enkä ole katunut päivääkään. Kanava on edelleen Panaman kultasuoni tuottaen yli miljoona dollaria voittoa per päivä. Risteilylaivamme Celebrity Millenniumin läpiajo oli kuitenkin minulle suuri elämys, sillä niin suurella laivalla en ollut aiemmin sitä kokenut. 

Ryhmä Panaman Cityn rauniokaupungissa

Intiaanikylä

Seuraavana aamuna laivamme oli kiinnittynyt Colónin satamaan, Panaman kanvan Atlantin puoleisen kaupunginlaituriin – Täätä aamua oli odottanut kuin nousevaa aurinkoa, sillä toihan se minulle tilaisuuden tavata rakasta vaimoani Lenea joka toimi Panama-retkemme emäntänä. Päivä alkoi sateisesti ja trooppiset kuurot säestivät matkaamme Panama Cityyn. Paikan päällä sade kuitenkin lakkasi ja saimme tutustua Panama Cityn rauniokaupunkiin poutasäässä. Harva sen tietää mutta Panama City on Tyynen Valtemeren vanhin kaupunki perustettu 1519. Jatkoimme nykyaikaan Punta Pacifican pilvenpiirtäjien joukkoon – ja siltä vielä kierros kauniissa vanhassa kaupugissa jonka jälkeen vuorossa päivän kohokohta vierailu Embera – Wounan intiaanikylässä. Sinne kun ajettiin sademetsän läpi satoi todella rankasti mutta kun tulimme Gatúnjoen uomalle, josta alkoi kanoottiretkemme vuolaasti virtaava jokea ylös sade loppui käskystä. Heti kun olimme päässeet perille intiaanikylän suojaan, taivas repesi taas sadetta tuli kun saavista kaaten ja kaiken kukkuraksi hurja ukonilma sananmukaisesti iski suoraan kylään salamat sinkoilivat ympärillämme. Seurasin intiaanilapsien silmiä ja kun niissä ei näkynyt pelästymisestä häivääkään ymmärsin että tämä oli heille arkipäivää- ja ryhmämme osoitti kiitettävää sisua ja otti innolla osaa intiaanien tarjoamaan ohjelmaan. Paluu laivalle onnistui ajoissa – Colónin kaupungin ruuhkista huolimatta – vaimolle pusu poskelle ja sitten merelle. Show must go on!

Cartagena

Cartagena - Colombia

Jos säitten valtiaat olivat suojelleet meitä aiemmilla retkillä, niin sama ei heti toistunut Cartagenassa jossa sinnikäs tihkusade teki meidän San Felipen linnoitusvierailusta kujanjuoksua. Kuitenkin kun päästiin kauniseen vanhan kaupunkiin – oli jälleen poutakeli ja vakio lämpötila + 30. Cartagena on matkailijoiden suursuosikki ja museoissa, kirkoissa ja kaunimmilla toreilla riitti porukkaa tungokseen saakka! Päätin jäädä retken päätteeksi vanhaan kaupunkiin elvyttelemään muistoja parin vuoden takaiseen matkaani, jolloin Anders-poikani kanssa tutkittiin kaupunkia perusteellisesti. Yritin houkutella meikäläisiä jäämään, mutta risteilylaivamme herkkupöydät veivät voiton olihan jo lounasaika pitkällä. Onneksi tuttu vanha kuubalaiskapakka löytyi pienen etsinnän jälkeen ja siellä soivat edelleen 1930-luvun kuubalaisrytmit taukoamatta. 

Guatemala antigua

Kapteenin pöytä!

Jäljellä kaksi meripäivää, jotka tarjosivat Karibiaa parhaimmillaan - lähes pläkää ja aurinkoa – laivan loistava viihdeosasto teki parhaansa ja soittoa ja tansia riitti joka lähtöön – tankkasimme porukan kanssa kuvia mun läppärille ja saatiinkin kokoon kolmisentuhatta otosta – aika ei rittänyt millään niiden järjestelyihin joten minulle jäi mielekästä kotiläksyä selvitettäväksi.  Oman risteilyni kruunasi juhlaillallisen kutsu kapteenin pöytään – tuntui hyvältä kaiken kokemani  jälkeen rauhoittua hetkeksi arvovaltaiseen seuraan ja suoriutua kunnialla small talkista jenkkivippien seurassa. 

 

Celebrity Millennium Costa Ricassa

Kaikki päättyy aikanaan

Celebrity Millennium kiinnittyi koitlaituriinsa Fort Lauderdaleen varhain aamulla ja valmistauduimme rantautumaan kello 08.15 jollloin havaitsin yhden matkustajan puuttuvan eikä häntä löytynyt kuulutuksista ja soitoista huolimatta. Koska en halunnut myöhästyttää muuta ah niin täsmällistä porukkaa, päätin että lähdemme ohjelmanmukaiselle Miamin retkelle ja jätin sanan laivalle, että mies kun tavataan on lähetettävä taksilla suoraan lentokentälle. Päivän mittaan ihmeteltiin miehen menoa varsinkin, kun hän ei vastannut puhelimeensa, joten päätin varmuuden vuoksi ottaa yhteyttä suiomen konsulaattiin New Yorkissa – ja sieltä tulikin varmistava soitto että kadonnut lammas oli tsekannut sisään lennolle. Oloni helpottui ja totesin tyynesti että olin jälleen yhtä kokemusta rikkaampi !

Kaliforniasta Floridaan

Folke West kertoo kuinka matka Kaliforniasta Floridaan Panaman kanavan kautta etenee.

Lauantai

Kun American Airlines kone laskeutui San Diegon kentälle todella tiesi ja tunsi lentäneensä. Siitä kun lähdin Hesasta, oli kulunut 25 tuntia. Helsinki – Lontoo- Dallas Texas – San Diego Kalifornia on iso loikkaus ja porukka oli hyvin hiljainen kun noustiin odottavaan bussin, joka vei meidät keskustaan Omni hotelliin. Ensivaikutelma San Diegosta oli VERY BIG ja ihmisiä oli valtavasti liikenteessä, olihan lauantai-ilta ja loppumaisillaan oli iso baseball ottelu San Diego – Los Angeles. Stadion sijaitsee jenkkimalliin ihan kaupungin keskustassa, kuten hotellimmekin ja kesti toista tuntia ennenkuin pääsimme perille valtavan ruuhkan läpi. Ilmeisesti San Diego oli hävinnyt matsin, koska sen verran hiljaiselta tuo ihmismassa vaikutti joka purkaantui stadionilta.

Kun matkustaa näin pitkälle ja on yliväsynyt, niin uni ei vältämättä tule heti vaan joutuu ikään kuin rauhoittumaan pienellä kävelykierroksella. Tähän tarjosi miljoonakaupunki San Diegon erinomaiset mahdollisuudet. Loppukesän ilta oli mukavan lämmin plus 24 asetta ja keskustan ravintolakorttelit sijaitsivat aivan hotellimme edessä, joten ei muuta kun ovi auki ja ulos baanalle skrinnaamaan.

San Diegon yöelämä näytti todella lupaavalta ja vanhan kaupungin kaasulamppukortteleiden valot houkuttelevilta. Vaellukseni päättyi kuitenkin lyhyeen, parin korttelin ja drinkin jälkeen väsymys voitti ja palasin hotellin nukkumaan.

San Diego

Sunnuntai

Koska kelloa oli väännetty kymmenen tuntia taaksepäin heräsin jo aamuviideltä - kehoni oli edelleen Suomen ajassa. Ihailin näkymää hotellin ikkunasta, aivan vieressä oli iso marina tupaten täynnä komeita moottoripurjehtijoita. Ei sitten muuta kun brekkarrille ja sieltä suoraan aamuista kaupunkia tutkimaan. Aikaisesta aamunhetkestä huolimatta en ollut yksin, satoja San Diegolaisia oli jo aamulenkillä, lenkkeilijöiden tasainen virtaus sen kuin vaan yltyi aamupäivän aikana. San Diegossa on todella huomioitu kuntoilijoita ja hyvin hoidetut lenkkipolut myötäilevät sataman puistoalueita.

Tehtäväni oli jahdata matkakirjoja, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vaikka kaupat sinänsä sunnuntaista huolimatta aukenivat kymmenen jälkeen ja kaasulamppukortteleissa oli sen lisäksi katumarkkinat, niin kunnon kirjakauppaa ei tahtonut löytyä millään. Matkamies ei kuitenkaan antanut periksi ja paikallisten neuvojen avustamana lopuksi löytyi pieni kirjakauppa erään ostarin neljännen kerroksen takakujalta. Sielläkin oli menossa loppuunmyynti, Latinomaiden historiasta kertova teos jäi vaan haaveeksi. Kokoelmani kasvoi kuitenkin Kalifornian kultkuumeesta ja pohjoisamerikan intiaaneista kertovista teoksista – joihin investoin yhteensä alta kymmenen taalaa.

Kiireisesti takaisin hotellille, jossa porukka odottikin jo matkanjohtajaansa. Ei muuta kuin laukut bussin kyytiin ja kohti risteilysatamaa, suuri meriseikkailu odotti. 15 vuorokauden loistoristeily Kaliforniasta – Floridaan ja reitti kuin unelma Kalifornia–Meksiko–Guatemala–Costa Rica–Panaman kanavan läpi Tyyneltä Valtamereltä Atlantille, Kolumbia ja Miami.

Satamaterminaali oli täpötäynnä odottavia ihmisiä, mutta sisään tsekkaus meni kuitenkin yllättävän nopeasti, olihan kaikille jo etukäteen osoitettu oma hytti, jonne matkalaukut toimitettiin suoraan. Laivassa ensin pikainen lounas ja sitten kaikille matkustajille pakollinen turvaharjoitus, jossa lähinnä opastettiin minne tuli mennä merihätätapuksesssa. Sitten ylös kannelle seuraamaan laivan lähtöä San Diegon satamasta. Siinä riittikin katsomista sillä onhan San Diego myös Yhdysvaltain laivastontukikohta ja pari suurempaa lentotukialusta oli sattumalta satamassa. San Diegon valot jäivät taakse ja kauan ei ehditty olla matkalla ennen kuin pimeys laskeutui ja samalla kävi kutsu illalliselle.

Siinä kävikin heti ilmi, että nälkään ei kuoltaisi tällä risteilyllä! Viiden ruokalaijin a la carte listalta sai valita useista vaihtoehdoista, kattaus oli tyylikäs ja palvelu joustavan nopeaa. Meidän kolmetoistahenkinen porukka tutustui nopeasti toisiinsa ja tunnelma nousi kohisten. Illallisen jälkeen siirryttiin baarin kautta taetteriin, jossa illan show räjähti käyntiin. Kabaree tyyppinen esitys oli esipresentaatio siitä, mitä seuraavan kahden viikon aikana saamme näkeä ja kokea, luvassa uusi värikäs spektaakkeli joka ilta. Sen verran oli kuitenkin vielä jetlagia, että esityksen jälkeen yksi yömyssi riitti hyvin. Unten maailma kutsui ja siihenkin puitteet oli mahtavat – upea sinkkuhytti ja ihana pehmeä vuode. Omalta parvekkeelta tähystin tropiikin tähtitaivasta ja totesin että Tyyni Valtameri oli nimensä mukaisesti: täysin tyyni!

Risteilytunnelmaa

Maanantai

Meripäivä Kalifornian niemimaata myötäillen sujuu mallikkaasti, salille kello 07.00, Folken risteilyklubi kello 10.00, kevyt lounas ja iltapäivän ratoksi trubaduuri Justin Wadea kuuntelemaan laivan takakannelle. Sen päälle viinimaistajaiset, sitten hiukan paperityötä. Illallisen menu on käännettävä suomeksi ja seuraavan aamun Cabo San Lucasin retken prujut tarkistettava. Tänä iltana on kapteenin virallinen tervetuliaisillallinen ja miehistön juhlallinen esittely. Siihen vaaditaan tukanpesu ja tummaa pukua. On se vaan välillä niin mukavaa pukeutua kunnolla ja aistia suuren juhlan arvokasta ilmapiiriä. Shamppanjakorkit poksahtivat, illallinen on mahtava, show loistava ja kaikki tämä maailman surimman valtameren hellässä syleilyssä.

Tiistai

Maata näkyvissä – harva sen tietää mutta näin vaan se on. Kalifornian niemimaan eteläisin kärki kuuluu Meksikolle ja Cabo San Lucasin hurjat vuorimuodostelmat ovat vuosisatojen varrella olleet se pelastava maamerkki, jota Tyynen Valtameren yli tulleet merenkävijät ovat helpottuneena tähystäneet. Ennen vanhaan purelaivojen aikakautena matka valtameren yli saattoi kestää yli kaksi kuukautta. Rantaudumme tenderilla eli syöttöveneellä koska Millennium on aivan liian suuri laiva Capo San Lucasin kylämaiseen satamaan. Päivän retki on huolella valittu kulttuurielämys ja ajamme Cabo San Lucasista Meksikon rivieraa pitkin ohittaen julkkishotelleja jossa majoittuminen maksaa jopa 5000 dollaria yö. Saavumme San Jose del Cabon taitelijakaupunkiin jossa kierrämme niin modernit taidestudiot, kuin perintesimmät intiaaniateljeet. Pitää myöntää että mesikolainen taide on raikkaan värikästä ja innostavaa. Lämmintä riittää ja rentoudumme hetken verran paikallisessa olutpanimossa maistaen Aasi olutta. Paluu laivalle ja ankkurit ylös auringonlaskun aikaan! Huomenna odottaa Puerto Vallarta!

Celebrity Millennium