Kuuban joulumatka, päivä 9-11: CAYO SANTA MARIA

Aiemmin lähes asumattomille saarille on tällä vuosituhannella rakennettu muutamia all inclusive -hotelleja ja pari kaupallista kylää putiikkeineen ja ravintoloineen. Hotellien valkohiekkaista uimarantaa on kilometritolkulla ja meri välkkyy kauniin turkoosina.

Yksi alueen vetonaula on ulkoilmadelfinaario, jossa asustaa myös merileijonia. Delfiiniesitysten lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus pulikoida ja halailla delfiinejä suurissa merialtaissa (pelastusliivipakko!). Taatusti unohtumaton elämys myös altaan reunalta seurattuna ja virikkeellistä toimintaa sosiaalisille ja leikkisille delfiineille.

Tietenkin vankeus on vankeutta, mutta olisipa mukavaa, jos Särkänniemen delfiinitkin pääsisivät eläkkeelle tällaisiin vähän luonnonmukaisempiin olosuhteisiin. 

Joulun syöpöttelyn ja seurustelun jälkeen matkakumppaneille sanottiin ¡Adios amigos! Cayo Santa Marialla, johon osa jäi vielä muutamaksi päiväksi toisten jatkaessa lomaa Havannan kautta Varaderoon.

Kuvat ja teksti: Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 9: REMEDIOS

Jouluaattoaamuna matka jatkui La Granjitasta ensin Remediosiin. Tämä kaupunki on tunnettu oudosta jouluperinteestä. Siellä nimittäin järjestetään jouluaattona kaupunginosien välinen ilotulituskilpailu, joka omatekoisine pommeineen ja ruudinkatkuineen muistuttaa lähinnä kaupunkisotaa. Se oli alunperin paikallisen papin ovela juoni saada ihmiset kiinnostumaan enemmän jouluyön messusta. Hän palkkasi pikkupojat herättämään ihmiset yöllä paukkupommeilla, jotta ihmiset luulisivat merirosvojen hyökkäävän ja hakeutuisivat kirkkoon turvaan. Siellä odottikin sitten joulumessu.

Joulun jälkeen maa on täynnä kotitekoisten pommien jätettä ja hepojen koivet ovat mennyttä (kuva: Petri Kaivanto)

Yksi juhlalavoista jouluaattona... (kuva: Jussi Lempiäinen)

Remediosista ajettiin ennen paukuttelun aloittamista pohjoisrannikolle ja pitkin pitkiä maasiltoja Cayo Santa Marian saarelle. Jouluaaton kruunasi buffet-illallinen, jossa oli tarjolla herkkua monenlaista.

Tip-tap! Joulupäivänä rantabileissä oli tämmöisiä tonttuja. (kuva: Petri Kaivanto)

Teksti: Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 8: SANTA CLARA

Aamulla ylitimme Guamahaya-vuoriston, näimme ylhäältä Kuuban suurimman vuoristojärven Hanabanillassa ja saavuimme Santa Claraan. Se on Kuuban viidenneksi suurin kaupunki ja sen yliopiston oikeustieteellinen laitos on erityisen arvostettu.

Siellä käytiin Kuuban vallankumouksen ratkaiseva taistelu 28.12.1958, kun vallankumouksellisten iskujoukko ovelasti valtasi hallituksen panssaroidun junan murtaen Batistan eliittijoukkojen taistelutahdon. Santa Clarassa sijaitsevat myös 1997 valmistuneet Ernesto Che Guevaran mausoleumi, museo ja monumentti. Valtavan muistomerkin alla ovat Che Guevaran ja hänen taistelutoveriensa jäänteet, jotka löydettiin Boliviasta. Santa Clarassa on myös toinen mielenkiintoinen Che-patsas, jossa hänellä on pikkupoika sylissään.

Santa Claran liepeillä sijaitseva maalaishotelli La Granjita, pikku maatila, oli viihtyisä majapaikkamme, jonka kaikissa bungaloweissa on aurinkopaneelit energiantuontantoa varten. Seisovien pöytien antimet todettiin reissun parhaiksi.

Kuvat: Jussi Lempiäinen

Kuuban joulumatka, päivät 6-7: TRINIDAD

Aamu-uinnilla Rancho Lunassa saimme pohtia, polskitaanko nyt Karibianmeressä vai Meksikonlahdella. Folke sanoi päättäneensä, että se raja kulkee juuri Rancho Lunan kohdalla niemenkärjessä.

Sieltä suuntasimme kohti Trinidadia ja ensiksi ajoimme koko kaupungin läpi kohti sokeritehtaiden laaksoa. Manaca Iznagan kylässä kiipesimme 45 metriä korkeaan torniin, josta valvottiin sokeriplantaasien orjia, ihastelimme orjien jälkeläisten käsitöitä ja puristimme sokeriruokomehua eli guarapoa.

Trinidadin kaupunkiin tutustumisen aloitimme kaupunginmuseosta, jossa saattoi käsittää Trinidadin sokeriparonien uskomattoman vaurauden. Merestä nousevaan rinteeseen perustettu, jo 501 vuotta vanha Trinidad on todella ainutlaatuinen kokemus ja se on todella aiheellisesti Unescon maailmanperintökohde. Äänimaailma on Venetsiaakin rauhallisempi, sillä hevonen tuntuu olevan melkein moottoriajoneuvoja yleisempi kulkupeli. Välillä tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa 70 vuotta, välillä 500 vuotta taaksepäin…

Trinidadissa on tarjolla runsaasti yksityismajoitusta omatoimimatkaajille, yksi jopa suomalais-kuubalaisen perheen vieraana, siitä enemmän toisen kerran… Ryhmämme majoittui kuitenkin Ma Doloresin bungaloweihin, vain muutaman kilometrin päähän keskustasta, täydelliseen maaseudun rauhaan El Cubano -luonnonpuiston viereen. Aivan uima-altaan vieressä laidunsi hevosia, joilla oli myös mahdollista ratsastaa ja aamuherätyksestä vastasivat kukot.

Toisen päivän kävelyllä Trinidadissa nähtiin mm. kolmen ristin aukio, joka on ainakin pääsiäiskulkueen päätepiste sekä vanhaan fransiskaaniluostariin tehty Museo Lucha Contra Banditos, joka kertoo taistelusta vastavallankumouksellisia vastaan. Sosialistivaltaa vastustettiin mm. niinkin törkeällä tavalla kuin tappamalla maaseudulle lähetettyjä opettajia.

Kuva: Jussi Lempiäinen

Kuuban joulumatka, päivä 5: PLAYA GIRÓN ja CIENFUEGOS

Aamulla matkamme jatkui Havannasta kohti Sikojen lahtea eli Playa Girónia. Ensin kävimme Australian sokeritehtaalla, josta Fidel Castro itse johti sotatoimia USA:n järjestämää maihinnousua ja vallankaappausyritystä vastaan. Folken selostus sai historian todella eläväksi aidoilla tapahtumapaikoilla. Kaikki kuubalaiset sotilasuhrit ovat saaneet muistomerkkinsä Playa Girónille johtavien maanteiden varsiin. Valitsimme satunnaisen muistomerkin ja sitten etsimme saman miehen valokuvan Playa Girónin museosta.

Iltapäivällä ajoimme Cienfuegosin loistokkaalle keskusaukiolle. Sen laidalla on mm. venezuelalaisen sokeripohatan rakennuttama Teatro Tomas Terry, jossa ovat esiintyneet mm. Enrico Caruso ja Sarah Bernard. Yhdysvaltalainen sokeriparoni Edwin F. Atkins puolestaan rakennutti Cienfuegosin lähelle 94 hehtaarin kasvitieteellisen puutarhan.

Kolumbus oli merkinnyt suuren Cienfuegosin lahden karttaansa jo toisella matkallaan. 1848-1850 rakennettu rautatie Havannasta vahvisti kaupungin asemaa tärkeänä satamana. Cienfuegosin kaupungin syntyhistoria kytkeytyy kuitenkin ranskalaisiin maahanmuuttajiin samoin kuin Soroankin. 40 perhettä siirtyi sinne 1819 Ranskan myytyä Louisianan USA:lle. Espanjalainen kuvernööri edellytti heiltä espanjalaistumista. Ranskalaisten perustama Fernandina de Jagua tuhoutui hurrikaanissa 1821, mutta jälleenrakennettiin ja nimettiin uudelleen Cienfuegosiksi silloisen kuvernöörin mukaan kiitoksena taloudellisesta tuesta.

Modernimpaa historiaa edustaa keskeneräiseksi jäänyt ydinvoimalaprojekti, joka häämöttää kukkulalla Juraguan suunnalla. Tarkoitus oli rakentaa Kuuban ensimmäinen ydinvoimala, samanlainen kuin esim. Loviisassa ja Tsernobylissä, mutta se ei ehtinyt valmistua ennen Neuvostoliiton romahdusta. Fidel Castron poika Fidelito oli projektin hallituksen jäsen ja isä moitti häntä kovasti projektin kariutumisesta. Sen jälkeen Fidelito sai tyytyä vaatimattomaan virkaan teollisuusministeriössä.

Aperitiiviksi nautimme auringonlaskusta ja Cuba Libre -drinkeistä El Vallen uskomattoman palatsin kattoterassilla. Sieltä siirryimme majapaikkaamme Rancho Lunaan.

Kuvat: Jussi Lempiäinen ja Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 4: VAPAAPÄIVÄ HAVANNASSA

Lauantaipäivänä matkaajilla oli mahdollisuus tutustua Havannaan omin päin tai levätä. ”Kylmä” rintama toi navakkaa tuulta ja illemmalla sadettakin. Silti tarkeni ihan hyvin. Kuuban talvi on kuitenkin aika kuiva ja vähäsateinen verrattuna keskimääräiseen Suomen kesään… Rantabulevardi Malecón jouduttiin sulkemaan tyrskyjen takia ja upeaa katseltavaa se oli myös hotellimme rannassa.

Keskellä Nobel-kirjailija Gabriel García Marquéz

Iltaa vietettiin Kuuban kansallislinnun mukaan nimetyssä El Tocororo -ravintolassa. Nautimme siellä mm. käsittämättömän maukkaasta kuubalaisesta naudan sisäfileestä ja mahtavasta akustisesta jazzbändistä. Eteisen kuvagallerian mukaan siellä näkyi käyneen monia merkkimiehiä alkaen Nobel-kirjailija Gabriel García Marquezista ja Ramón Castrosta.

Kuvat ja teksti: Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 3: AMERICAN CARS

Aamulla matkaajia odotti kolme vanhaa amerikanrautaa. Kyllä ennen osattiin tehdä autoja! Tänä vuonna valmistuvat autot tuskin kestävät yli puolta vuosisataa kuten nämä kaunottaret.

Retken pysähdyspaikkoja olivat Gandhin puisto, John Lennonin puisto, Vallankumousaukio, Plaza Central ja sataman lähellä sijaitseva valtava taide- ja käsityömarkkinahalli. Välillä vaihdettiin autoja, jotta kaikki pääsivät eri autojen kyytiin.

Hummerilounasta nautittiin rannan tuntumassa sijaitsevassa El Cangrejo -ravintolassa, jossa toimii iltaisin myös ulkoilmadisco. Hummeri on varsinkin Havannassa yleinen ja edullinen herkku.

Autenttisen karibialaista illallista puolestaan syötiin La Muraleja -nimisessä yksityisomisteisessa ravintolassa. Alkaa jo parin päivän herkutteluiden jälkeen tuntua, että joulu on joka päivä… 

Kotimatkalla piipahdettiin vielä aistimassa Hotel Nacionalin menneen ajan glamouria...

Kuvat: Jussi Lempiäinen ja Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 2: LAS TERRAZAS

Mallikylä vailla vertaa! 

Vallankumouksen voiton jälkeen vuonna 1959, uuden hallituksen eräs tärkein tehtävä, maareformin, terveydenhoito- ja lukutaitokampanjan ohella oli alkaa korjata sitä ympäristökatastrofia, mitä yhdysvaltalaisten yritysten harjoittamat avohakkuut, kaivostoiminta ja muu luonnonvarojen riistokäyttö olivat aiheuttamassa Kuuban luonnolle. 

Rauhansopimus 1902 oli antanut USA:lle oikeuden puuttua Kuuban asioihin ja Kuuban viljelymaat, metsät ja tuotantolaitokset oli myyty pilkkahintaan jenkeille. Jenkkifirmat omistivat 85 % koko Itä-Kuuban Orienten maakunnan maista. Vain 14% Kuuban maaperästä oli enää metsien peittämä, kun luku 60 vuotta aiemmin Kuuban itsenäistyessä oli ollut yli 50%.

Kuuba, kuten saaret yleensä on hyvä herkkä erityyppisten säiden aiheuttamalle eroosiolle. Kun karstipitoinen maaperä pääsee kuivumaan se muuttuu lyhyessä ajassa savanniyyppiseksi kuivaksi ruohomaaksi ja sen jälkeen viljelykelvottomaksi aavikoksi. Jotain oli tehtävä: hallitus istui yli yön ja päätti ryhtyä nopeisiin toimenpiteisiin. Torquino Manatin suunnitelma, malliyhteiskunta Las Terrazas, oli yksi ympäristöprojekteista: sinne istutettiin 7 miljoonaa puuta ja rakennettiin edistyksellinen mallikylä kaikkine sosiaalisine palveluineen.

Sinne värvättiin vuoriston torppareita asukkaiksi, tarjottiin metsän istutus-, hoito-  ja vartiointitöitä. Las Terrazasissa asumisoikeus on ikuinen: sitä ei voi myydä mutta kylläkin periä. Sinne voi muuttaa, jos siellä sattuu olemaan sopiva työpaikka tai jos löytää sieltä puolison. Nyt kylässä on 1000 asukasta, lasten osuus 25 % - ei vapaita paikkoja ja työllisyysaste 100%. Oppaamme Mayta, syntyperäinen Las Terrazasin kaunotar ja perheenäiti, ilmoitti, että valitettavasti kaikki naiset taitavat olla juuri tällä hetkellä varattuja. Alueen pientilallisia ei koskaan pakotettu mukaan projektiin ja edelleen 42 perhettä asuu alueella kuulumatta projektiin.

Raakakahvin kuorten erottamiseen käytetty jättimäinen "separaattori"

Vanhin yrittäjä, Marian kahvitupa ollut mukana alusta alkaen. Nautimme Marian terassilla tuoreet erikoiskahvit ja sitten palasimme Havannaan monta elämystä rikkaampina. Illallista nautittiin Havannan vanhassakaupungissa.

Marian kahvila Las Terrazasissa

 Las Terrazasista ponnisti maailmanmaineeseen myös Polo Montañez, Kuuban ”countrymusiikin” supertähti, paikallinen ”Kari Tapio”, jonka menestys alkoi vasta keski-iässä ja elämä päättyi traagisesti liikenneonnettomuuteen. Hänen viimeinen asuinpaikkansa on tunnelmallinen kotimuseo joenrannassa.

Kuvat: Jussi Lempiäinen ja Petri Kaivanto

Kuuban joulumatka, päivä 1: VIÑALES

Parque Nacional de Viñales julistettiin 1999 Unescon maailmanperintökohteeksi. Tämä punamultalaakso on Kuuban kolmanneksi suosituin retkikohde, jonne Havannasta suuntautuu päivittäin kymmenittäin retkibusseja. Aikoinaan laakso oli suuren vuoren peittämä, mutta vuosituhansien eroosion tuloksena vuori romahti ja jäljelle jäivät vain sen vahvimmat kohdat, joista muodostuivat nykyiset jyrkkäseinäiset Mogotesvuoret, jotka ovat tunnusomaisia nimenomaan tälle laaksolle. 

Viñalesin laakso tarjoaa monia eri vaikeusasteisia patikointipolkuja ja sen  lisäksi tietenkin mahtavia ratsastusreittejä, sillä onhan hevonen laakson lähes yleisin kulkuväline! 

Lounasta söimme varsin ainutlaatuisessa paikassa, valtavan modernin kalliomaalauksen vierellä. Paikallinen ravintola on tunnettu hyvistä piña colada -drinkeistään, joten ansaitetusti baarissa liehuu Folken tuoma Suomen lippu!

Mural de la Prehistoria, ”esihistorian seinämaalaus”, on yksi maailman suurimmista, 80 metriä korkea ja 120 metriä leveä. Sen toteuttaja kuubalainen taiteilija Leovigildo Gonzalez oli Diego Riveran oppilas ja työ kesti neljä vuotta. 

Mogotesvuorten sisältä löytyy myös satoja luolia, joista monet on kartoitettu. Santo Tomás -vuoren sisällä on valtava luolaverkosto, yhteensä 46 kilometriä kahdeksassa kerroksessa – yhden kilometrin retki kierros on kohtalaisen vaativa ja kestää puolitoista tuntia .

Helpommin vierailtavissa on kuuluisa Intiaanien Luola, jonne alkuperäisväestö pakeni espanjalaisia valloittajia. Sen läpi on rakennettu sementtikäytävä ja joka huipentuu vartin veneajeluun luolajoella tippukivimuodostelmia ihastellen..

Laakson maaperä on erittäin viljavaa ja siellä viljellään paljon tupakkaa, juureskasveja sekä hedelmiä. Ennen kaikkea ilmasto on suotuisa tupakanviljelemiselle – täällä kasvavat nuo rehevät vihreät lehdet josta rullataan maailmankuulut kuubalaiset sikarit…

Vallankumouksen jälkeen tehdyn maareformin yhteydessä suurtilat pilkottiin ja maat jaettiin torppareille. Silloin monet tupakanviljelijät päättivät muuttaa ulkomaille Dominikaaniseen Tasavaltaan ja Meksikoon.

Hallitus hätääntyi ja muokkasi päätöstään sallien tupakanviljelyssä isommat yksiköt  ja muutamat viljelijät kuten Robaina päättivät jäädä. Uusiakin yrittäjiä ilmaantui ja nyt tupakanviljely on yksityisten yrittäjien hallinnassa. Heidän suurin asiakkaansa on valtion sikaritehdas, joka maksaa laadun mukaan, mutta osan sadosta viljelijä saa pitää kotikäyttöön. Päiväkahvit rommin kera nautittiin tupakanviljelijä Beniton luona ja jotkut matkalaiset ostivat tuliaisiksi muutaman sikarin suoraan häneltä.

Itse Viñalesin kylä on tyylipuhdas idylli: kaikki talot noudattavat samaa tyyliä, pastellivärisiä yksikerroksisia rakennuksia. Talojen edustalla on pieni terassi, joissa asukkaat tykkäävät istua keinutuolissa tarkkailemassa ohikulkijoita.

Keskellä kylää on laaja tori, jota ympäröivät vanha suloinen puukirkko 1900-luvun alusta, kaksikerroksinen kulttuuritalo, jossa hieno vanha teatteri yläkerroksessa, runsaasti myymälöitä sekä Kuuban ”countrymusiikin” legenda Polo Montañezin nimikkoravintola, jossa on joka ilta elävää musiikkia, pieni show ja tanssia.

Pääkadulla on toinen pienempi musiikkibaari, jossa myös tanssitaan iltaisin ja sen lisäksi toistakymmentä pientä ravintolaa, valtaosa niistä yksityisiä! Hintataso on edullinen! 

Vehreästä Viñalesista palattiin illaksi Havannaan, jossa odotti hotellin illallisbuffet. Tästä se Kuuban valloitus alkaa!

Kuuban joulumatka, päivä 1: SOROA

Pitkän lentomatkan jälkeen on mainio idea viettää ensimmäinen yö kaukana kaupungin hälinästä. Uni maittoi hyvin Villa Soroan rauhassa. Vasta auringon noustessa sai käsityksen luonnon kauneudesta.

Kun Napoleon möi Louisianan, monet ranskalaiset perheet halusivat pois ja osa lähti Kuubaan. Espanjalainen kuvernööri antoi luvan ja esimerkiksi Paul Soroa perusti Sierra Rosarion kylän ylös vuoristoon ajatuksenaan viljellä viiniä. Aluksi se kasvoikin, sitten rupesi kitumaan, sillä talvet eivät olleet tarpeeksi kylmiä. Viini tarvitsee talvilepoa kehittääkseen uuden kukinnan. Viiniviljely lopetettiin, mutta Soroan nimi elää kylän ja viinin nimessä. Bodegas San Cristobal on elvyttänyt kuubalaisen viinintuotannon. 

Sitten ryhdyttiin viljelemään kahvia, josta tulikin valtava menestys – parhaimmillaan kahvifarmeja oli noin 60 ja raakakahvin vienti veti hyvin. 1880-luvulla alkoivat ongelmat: maailman kahvihinta romahti Brasilian tultua kahvimarkkinoille. 1895 tuli kuolonisku, kun kahvirutto tuhosi parissa vuodessa koko kahvisadon, kahvifarmit autioituvat ja ranskalaiset muuttivat Cienfuegosin tasangolle viljelemään viiniä.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen patikoimme lähellä sijaitsevan vesiputouksen luo. Lennolla jäykistyneet jäsenet vetreytyivät hyvin portaita kiipeillessä. Arco de Iris – vesiputous kuuluu Soroan luonnonnähtävyyksiin. Se on häikäisevän kaunis vesiputous, jonka liepeillä on myös pieni kylpylä hieromalaitoksineen.

Lähellä hotellia sijaitsee myös ainutlaatuinen kasvitieteellinen puutarha, Orquideario Soroa.

Sen perustaja Tomás Felipe Camacho omisti sen vaimolleen ja synnyttäessä kuolleelle tyttärelleen. Tytär rakasti orkideoita ja siksi Tomas pyhitti loppuelämänsä orkideoiden keräämiseen. Hän palkkasi japanilaisen arkkitehdin suunnittelemaan valtavaa puistoa, jonne istutettiin myös muita kasviharvinaisuuksia ympäri maailman. Nykyään puutarha on Pinar del Rion yliopiston hallinnassa ja toimii orkideoiden tutkimuskeskuksena! Viiden ja puolen hehtaarin alueessa olisi riittänyt ihmettelemistä vaikka koko päiväksi.

Kuvat: Jussi Lempiäinen