Herkuttelua ja hyvästejä

Perjantai

Porukka oli illalla käynyt Tropicanassa, joten lykkäsimme aamun lähtöä tunnilla. Tuula kertoi, että Tropicanan ohjelma oli uusittu ja meno mahtava, hyvä näin, itse keräsin voimia hotellissa ja kirjoittelin tekstejä. Saavuttiin Santa Claraan tunti myöhässä, joten missattiin sikaritehdas, pitää hoitaa myöhemmin… Saatiin sen sijaan pienen odotuksen jälkeen oma kattaus Los Caneyes -ravintolaan. Pitää myöntää, että ruoka Kuubassa on parantunut mahtavasti vuosien kuluessa, nytkin pöytä oli enemmän kuin korea. Chen monumentti on aina veroisensa, eräs matkan huippuhetkistä ja porukka kuunteli kiltisti, kun yritin valottaa Chen elämänkerran loiston ja kauhun hetket. Jatkoimme Remedioksen kautta kohti Cayo Santa Mariaa. Siellä yllätti illalla mahtava akvaattinen baletti.

Lauantai

Reissun toinen vapaapäivä sujui aamujumpan ja vauhdikkaiden tanssitreenien tahdissa. Meri oli lähes tyyni ja saatoimme nauttia Cayo Santa Marian mahtavasta rannasta. Lähes valkoinen hiekka ja turkoosin värinen meri tekee sanattomaksi, rentoutumista parhaimmillaan. Lene räväytti tanssitreenit altaalle ja meno oli mahtava, muilla riitti katsomista. Pieni, mutta tehokas sikariklubimme kokoontui baarissa siemaillen seitsemän vuotista rommia ja tuprutellen Guantanameraa. Ei hassumpaa!

Sunnuntai

Tuuli yltyi ja tuli parisen tippaa vettä juuri, kun meidän piti lähteä katamaraanipurjehdukselle. Lenen aamutreenit vedettiin punaisten lippujen liehuessa rannalla. Muutama aristeli ilmoja ja jäi hotelliin. Toisin kävi heti kun selvisimme delfinaarion aamukastelusta. Sää muuttuikin loistavaksi ja rohkeimmat antautuivat delfiinishow'n houkutuksiin. Pusu poskelle ja kunnon kosketukset, aivan mahtavaa, ovathan nuo valtameren kiitäjät niin lystikkäitä.

Lounas yllätti jo toisen kerran matkan aikana, täydellistä hummeria, eikä mitään pieniä paljoa vaan täyttä tavaraa. Kuuban kalaonni on ilmeisesti kääntynyt. Itse purjehdus tehtiin sitten ihan omalla katamaraanilla, muut eivät hengittäneet niskaan… Tyylikästä!

Maanantai

Nyt mentiin takaisin mantereelle Caimarinin sikaritehtaan kautta, lounas Granjitassa ja sitten kaasu pohjaan kohti Camagueytä, jossa kaupunkikierros sattui hyvään aikaan. Illan hämärtyessä sokkeloinen kaupunki teki satumaisen vaikutuksen ja stadin julkkistaiteilija Ileanan kotistudio säväytti, samoin Campanan illallinen, matkan viimeinen. On aina kiva nähdä, kuinka ventovieraat kahden viikon kierroksen jälkeen ovat sulautuneet yhteen: juttu luisti ja nauru raikui. Camagueyn pihvitkin olivat maineensa veroiset. Torilla sitten sekakuoromme räväytti Kuubalaisen seranaadin kaikkien kuubalaistenkin korville, loistava tyylinäyte! Sikariklubin istujaiset käytiin sitten oikein isolla porukalla, koska jäseniksi hyväksyttiin myös rommin nautiskelijat. Ei mennyt myöhään, mutta hauskaa oli!

Tiistai

Ulosajo kentälle meni mallikkaasti, 200 kilsaa kolmessa tunnissa. Vedin kyselytunnin ja Kuuban kriisin jännitysnäytelmä. Loppupuheeni teema oli kuten aina ennen "Lapsissa Kuuban tulevaisuus". Päättäkööt he aikoinaan mitä tuleman pitää ja lopuksi Castro-sitaatti: "Ensikin yönä nukkuu Keski- ja Etelä-Amerikassa yli viisi miljoonaa lasta kaduilla ilman tietoa ja toivoa – mutta yksikään heistä ei ole kuubalainen! Siihen se sitten loppui kaikkien aikojen pisin Kuubalainen Serenadi -kierros, 3000 kilometriä 14 päivässä, mutta ei yhtään kuollutta hetkeä. Tulipa saarnattua 56 tuntia. Haikea olo, kun esirippu laskee. Mukava ja värikäs porukka, nähdään kesäjuhlissa! Samanaikaisesti Finnair rullaa Holguinin kiitoradalle, tulossa 40 uutta Kuuban valloittajaa. Show must go on!

Vauhdikkaat viikot Suomessa

Suomessa tuli vietettyä lähes kolme viikkoa ja kiirettä piti: ensin tietenkin tuo "pakollinen kuvio" eli Matkamessut. Siellä riitti porukkaa oikein mukavasti omalla osastolla, vaikka presidenttivaalit ja ennätyspakkaset sekoittivat etenkin sunnuntaipäivää. Oli kuitenkin mukava tavata taas alan ammattilaisia ja vanhoja matkakumppaneita ja menneillä viikoilla onkin ollut kova homma yrittää vastata kaikkiin tiedusteluihin.

New York Times oli nimittänyt Panaman ykköskohteeksi vuodelle 2012  ja messut puolestaan nimitti Kuuban parhaaksi maaksi, joten osastoni oli todellakin ajan hermolla! Pääsin keskiviikkona pakenemaan  Tammisaaren lumisiin maisemiin, jossa oli Frida Anderssonin levynjulkaisukonsertti. Torstaina olin pitämässä luentoa Laureassa Keravalla noin 30 ulkomaalaiselle matkailualan opiskelijalle. Lene saapui Panamasta illalla ja kauhisteli lumen määrää ja pakkasia. Perjantaina oltiin Kampissa Laurean showroomin vihkiäisissä, jossa myös esiinnyin vierailevana luennoitsijana.

Luento Laurean showroomissa.

Alkuviikosta oli isäni hautajaiset, joihin 60 sukulaista ympäri maailmaa oli ehtinyt mukaan. Meidän perhe on todella kosmopoliittinen. 

Tiistaina heitettiin jo sitten keikkaa Tampereella Cumulus Pinjan Olympia-salissa. Mukana oli Timo Päivänsalo, joka tunnelmoi kuubalaisia balladeja, Petri Kaivanto suoraan Buenos Airesista tulkitsemassa tangoklassikoita sekä tanssiryhmä Timba Tumbao vahvistettuna Lenellä: täydellinen ilta joka antoi paljon lisämakua siitä mitä tuleman pitää ensi syksynä... Kiitos Jukalle tekniikasta ja Jussille Kuuban autokuvista.

Lenen kanssa oltiin sitten Apu-lehden studiolla kuvauksissa. Pääsemme nähtävästi kansikuvaan Avun nro 8, jossa tietenkin myös Marja Aarnipuron iso juttu. Torstai-ilta sujui Queen-musikaalin puitteissa, oli jännää kelata kaikki biisit ja sitten ne jäikin päähän soimaan... Esitys oli hyvä ja yllättävän pitkä, joten meinattiin jäädä ilman ruokaa. Helsingin yössä ei löydy monta paikkaa, jos seurue haluaa syödä iltakymmenen jälkeen. Onneksi mieleeni tuli vanha kunnon Botta, jossa Manala palvelee hyvällä ja runsaalla ruualla läpi yön.

Perjantaina olikin jo vuorossa TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelman suora lähetys perjantai-iltana, meinasin juuttua lumeen ja myöhästyä, mutta pääsin kuin pääsinkin perille läpi myrskyn ja lumityrskyn tuonne Isolle Pajalle, jossa vastassa vanha kuvaussihteerini Pauliina. Suoraan sitten kameroiden eteen, jossa heitettiin livepuffi ennen kello 18 uutisia.

Itse lähetys oli riemukas ja Mikko ja Marja ovat mukaansa tempaiseva juontajapari - oli tosi hieno fiilis taas olla ruudussa ja tehdä ohjelmaa ilman mainoskatkoja! Hyvä TV1!

Matkamies Folke, Mikko Kekäläinen ja Marja Hintikka

Sieltä sitten Teatteri-kapakkaan tapaamaan balettiguru Hoppe Holmströmiä, jonka kanssa suunnitellaan yhdessä matkaa Havannan balettifestivaaleille lokakuussa. Seuraavana aamuna aikainen herätys 4.30 ja taksiin lentokentälle Töölön kautta, josta poimittiin Petri Kaivanto kyytiin. Meitä molmpia väsyneitä vaeltajia lohdutti ennakkotieto että Panama Cityssä lämpötila lupaili plus 32, eli edessä oli noin viidenkymmenen asteen parannus lämpötilaan... Tultiin perille 16 tunnin matkateon jälkeen, koneessa kuuntelin vielä läpi Queenin Greatest Hits, kun taas Petri tunnelmoi italialaisella komedialla. Perillä oli suuri helpotus kävellä ulos Panaman samettiseen iltaan ja nauttia sen ihanasta lämmöstä. Illalla kunneltiin tangoa ja syötiin ukkoruokaa, koska Lene tuli vasta sunnuntai-iltana.

Ai, että mitä me täällä puuhataan, no sehän selviää lukemalla tätä blogia...

Saludos,

Folke