perjantai 2. maaliskuuta 2012

Herkuttelua ja hyvästejä

Perjantai

Porukka oli illalla käynyt Tropicanassa, joten lykkäsimme aamun lähtöä tunnilla. Tuula kertoi, että Tropicanan ohjelma oli uusittu ja meno mahtava, hyvä näin, itse keräsin voimia hotellissa ja kirjoittelin tekstejä. Saavuttiin Santa Claraan tunti myöhässä, joten missattiin sikaritehdas, pitää hoitaa myöhemmin… Saatiin sen sijaan pienen odotuksen jälkeen oma kattaus Los Caneyes -ravintolaan. Pitää myöntää, että ruoka Kuubassa on parantunut mahtavasti vuosien kuluessa, nytkin pöytä oli enemmän kuin korea. Chen monumentti on aina veroisensa, eräs matkan huippuhetkistä ja porukka kuunteli kiltisti, kun yritin valottaa Chen elämänkerran loiston ja kauhun hetket. Jatkoimme Remedioksen kautta kohti Cayo Santa Mariaa. Siellä yllätti illalla mahtava akvaattinen baletti.

Lauantai

Reissun toinen vapaapäivä sujui aamujumpan ja vauhdikkaiden tanssitreenien tahdissa. Meri oli lähes tyyni ja saatoimme nauttia Cayo Santa Marian mahtavasta rannasta. Lähes valkoinen hiekka ja turkoosin värinen meri tekee sanattomaksi, rentoutumista parhaimmillaan. Lene räväytti tanssitreenit altaalle ja meno oli mahtava, muilla riitti katsomista. Pieni, mutta tehokas sikariklubimme kokoontui baarissa siemaillen seitsemän vuotista rommia ja tuprutellen Guantanameraa. Ei hassumpaa!



Sunnuntai

Tuuli yltyi ja tuli parisen tippaa vettä juuri, kun meidän piti lähteä katamaraanipurjehdukselle. Lenen aamutreenit vedettiin punaisten lippujen liehuessa rannalla. Muutama aristeli ilmoja ja jäi hotelliin. Toisin kävi heti kun selvisimme delfinaarion aamukastelusta. Sää muuttuikin loistavaksi ja rohkeimmat antautuivat delfiinishow'n houkutuksiin. Pusu poskelle ja kunnon kosketukset, aivan mahtavaa, ovathan nuo valtameren kiitäjät niin lystikkäitä.



Lounas yllätti jo toisen kerran matkan aikana, täydellistä hummeria, eikä mitään pieniä paljoa vaan täyttä tavaraa. Kuuban kalaonni on ilmeisesti kääntynyt. Itse purjehdus tehtiin sitten ihan omalla katamaraanilla, muut eivät hengittäneet niskaan… Tyylikästä!





Maanantai

Nyt mentiin takaisin mantereelle Caimarinin sikaritehtaan kautta, lounas Granjitassa ja sitten kaasu pohjaan kohti Camagueytä, jossa kaupunkikierros sattui hyvään aikaan. Illan hämärtyessä sokkeloinen kaupunki teki satumaisen vaikutuksen ja stadin julkkistaiteilija Ileanan kotistudio säväytti, samoin Campanan illallinen, matkan viimeinen. On aina kiva nähdä, kuinka ventovieraat kahden viikon kierroksen jälkeen ovat sulautuneet yhteen: juttu luisti ja nauru raikui. Camagueyn pihvitkin olivat maineensa veroiset. Torilla sitten sekakuoromme räväytti Kuubalaisen seranaadin kaikkien kuubalaistenkin korville, loistava tyylinäyte! Sikariklubin istujaiset käytiin sitten oikein isolla porukalla, koska jäseniksi hyväksyttiin myös rommin nautiskelijat. Ei mennyt myöhään, mutta hauskaa oli!

Tiistai

Ulosajo kentälle meni mallikkaasti, 200 kilsaa kolmessa tunnissa. Vedin kyselytunnin ja Kuuban kriisin jännitysnäytelmä. Loppupuheeni teema oli kuten aina ennen "Lapsissa Kuuban tulevaisuus". Päättäkööt he aikoinaan mitä tuleman pitää ja lopuksi Castro-sitaatti: "Ensikin yönä nukkuu Keski- ja Etelä-Amerikassa yli viisi miljoonaa lasta kaduilla ilman tietoa ja toivoa – mutta yksikään heistä ei ole kuubalainen! Siihen se sitten loppui kaikkien aikojen pisin Kuubalainen Serenadi -kierros, 3000 kilometriä 14 päivässä, mutta ei yhtään kuollutta hetkeä. Tulipa saarnattua 56 tuntia. Haikea olo, kun esirippu laskee. Mukava ja värikäs porukka, nähdään kesäjuhlissa! Samanaikaisesti Finnair rullaa Holguinin kiitoradalle, tulossa 40 uutta Kuuban valloittajaa. Show must go on!

torstai 23. helmikuuta 2012

1000 kilometriä läpi Kuuban

Keskiviikko

Ilmoja ei voi valittaa, +28° ja lähes pilvetön päivä loivat puitteet meidän Santiagon kaupunkikierrokselle, jonka aloitimme Antonio Maceon ratsastajapatsaan luota Vallankumousaukiolla, sitten Santa Ifigenian hautausmaalle, jossa bongattiin Compay Segundon, Frank Paisin, Cespedesin, Antonio Maceon ja hänen äitinsä, Bacardin ja tietenkin Jose Martín hauta, jonka ympäri komea vahdinvaihtoshow pyörii. Eteenpäin Moncadan linnoituksille, jossa koettiin Fidelin karmean tappion hetket 26.7.1953.

Lounas nautittiin Granman saaressa ja yllätys oli melkoinen, kun pöytään kannettiin kokonaisia hummerinpyrstöjä! Morron linnoitus herätti ihailua ja sitten Cespedesin aukio vanhassakaupungissa ja lopuksi sokerina pohjalla vaikuttava musiikkihetki Casa de la Trovassa. Valloitettiin koko sali omaksi ja paikallinen tätibändi valloitti haikealla soitannollaan. Mahtava päivä, sankareiden kaupunki on yhä maineensa veroinen!

Torstai

La Gran Piedran huipulle ei päästy, koska tie on vaarassa sortua ja meidän bussi liian painava, joten muitta mutkitta päätettiin sen sijaan lähteä provinssiin mallimaatilalle katsomaan, mitä siellä on tekeillä. Reissu vei Cobren katedraalin kautta, jossa oli kovat remontit meneillään paavin tulevan vierailun vuoksi. On ilo nähdä, että komea basilika saadaan kuntoon. Mallitilalla oli komeat orit, joita käytetään parantamaan Kuuban hevoskannan tilaa. Heppojen tarve on juuri nyt valtava, kun osa kaupunkien liikenteestä hoidetaan hevosbusseilla ja myös maataloudessa tarvitaan lisää, kun pientilojen määrä on rajussa nousussa. Urhoollisimmat matkaajat saivat nauttia ratsastuksesta, loput rahdattiin härkäkärryillä ravintolaan, jossa oli maukasta lammasta tarjolla!



Perjantai

Näkemiin Santiago, täältä tullaan Bayamo! Kuten aina, Bayamon vierailun huippukohta oli Casa de la Trovan hauska bändi, joka tanssitti joukkoamme Lenen johdolla. Oli hauska jälleen kerran kumota myytti suomalaisten kankeudesta: kyllä tämä kansa taipuu ihan hyvin musiikin tahdissa kunhan vaan pääsee alkuun!

Illalla Apu-Tuulan kokkarit poolilla, jossa saatiin verrattua tumman ja vaalean rommin erot ja maut ja sen päälle tanssitreenit totta kai!

Lauantai

Pitkä päivä pyörillä, yli neljäsataa kilsaa: Bayamo – Las Tunas – Camaguey- Ciego de Avila – Sancti Spiritus – Trinidad. Perille tultiin auringonlaskun tunnelmissa. Ihmeen hyvin tuollainen matka sujuu. Pidettiin kaksi pientä taukoa ja sitten Spiritusissa oli lounas. Bussissa selostin Kuuban historian mielenkiintoisia käänteitä ja päivän artisti esittelyvuorossa oli Buena Vista Social Club. On muuten ihmeellistä miten paljon paremmalta noiden konkareiden musiikki kuulostaa täällä paikan päällä.

Sunnuntai

Vapaa aamu tarjosi mahdollisuuden uintiin Meksikonlahdessa Anconin upealla rannalla! Vasta yhdeltätoista lähdettiin liikkeelle, ensin Sokerimyllyjen laaksoon, jossa kiivettiin 45 metriä korkeaan orjavartiotorniin ja hoidettiin hetken verran orjienkin hommia puristamalla sokeriruokoa myllyn läpi, lopputuloksena hyvältä maistuva energiajuoma Guarapo, varsinkin jos siihen lisää tilkkasen rommia…

Trinidad oli entisensä, käsittämättömän kaunis espanjalaisajan pastellisävyinen kaupunki mukulakivikatuineen, hyvin säilynyt aivan kuin silloin 1700-1800-luvuilla, jolloin se oli maailman rikkain sokerikaupunki. Markkinat jäivät vähemmälle, kun tanssi kutsui ja valloitettiin Casa de la Trovan tanssilattia!

Maanantai


Cienfuegosin aamu alkoi Lenen aamujumpalla, joka keräsi koko porukan rentoutumaan rannalle aamuyhdeksältä. Heti perän mereen ja altaaseen uimaan, veden lämpötila noin 24! Puoliltapäivin sitten Cienfuegosta tutkimaan. Kaupunki on ranskalaisten siirtolaisten rakentama 1800-luvun alussa ja vanhan kaupungin keskustori riemukaarineen on mahtava. Kuitenkin käynti El Vallen palatsissa kruunaa kaiken, siellä laulupianista Carmencita on hurmannut yleisönsä oman kertomuksensa mukaisesti vuodesta 1955 alkaen. Kaikki huipentui kun meidän 43-henkinen APU-kuoro lauloi taustaa primadonnan Guantanamera-tulkinnalle – ilmassa oli suuren kulttuurijuhlan tunnelmaa! Sitten kaasu pohjaan ja Havannaan.



Tiistai

Pinar del Rio on kappale kauneinta Kuubaa. Meidän kokopäiväretkemme sisälsi monta kohokohtaa, ensinnäkin jo 150 kilometrin ajomatka sinne tarjoaa vaihtelevia maisemia ja hienon katsauksen Kuuban maataloustuotantoon: kaikkea riisiviljelyksistä tupakkapeltoihin. Pysähdyimme erään viljelijän luo. Hänellä oli 6 hehtaaria tupakkapeltoa ja 200.000 tainta istutettuna tuottaen yli 2 miljoonaa lehteä. Sadonkorjuu oli juuri alkanut ja nähtiin kun härkävankkureilla tuotiin vastaleikatut lehdet pellolta. Viljelijät ovat yksityisyrittäjiä, jotka palkkaavat itse työvoimansa. Tällä kaverilla oli kuusi työntekijää plus perheen väki hommissa.


Vinjalesin laakso nähtiin ensin näköalapaikalta, Mogotes-vuoret ja punamultapellot. ovat joka kerta yhtä kaunista katsottavaa. Matka jatkui intiaaniluolaan, josta mentiin läpi patikoiden ja veneillen. Rancho Sao Vicente tarjoaa Kuuban parasta grillipossua ja Porissakin käynyt Aldo del Rion bändi takoo omlaatuista countryblues-musaa, täydellinen sekoitus. Ihmeteltiin lopuksi Diego Riveran valtavaa vuorenseinämämuraalia ennen kuin palattiin takaisin Havannaan.


Keskiviikko

"American Cars" on aina yhtä hauska kaupunkikierros: kierretään vanhoilla 50-luvun amerikanraudoilla nelisen tuntia Havannan päänähtävyyksiä kuten Gandhin puistikko, Plaza de la Revolución, Capitolio ja El Cristo, pysähdytään 5 kertaa matkan varrella, jolloin vaihdetaan autoja. Tämän päälle neljän torin kaupunkikävely ja Minnan musiikkilounas. Suomalaisten Havannan valloitus on hyvässä vauhdissa, sillä Minnassa ruokaili samanaikaisesti yli sata meikäläistä!


Torstai

Suotiin porukalle vapaapäivä ja Havanna vei mennessään. Moni kertoi kävelleensä kilometrikaupalla ihmetellen värikästä menoa. Loistava sää jatkui: lähes 30 astetta varjossa ja illalla lähes kaikki jaksoivat vielä lähteä Tropicanaan. Se on värikäs kabaree, joka on tanssittanut Kuubaa maailmalle jo yli 30 vuotta! Huomanna odottavatkin jo Cayo Santa Marian rannat…

perjantai 17. helmikuuta 2012

Reissussa ei rähjäänny

Panamassa olo jäi lyhyeksi, vain kaksi vuorokautta, kuitenkin oli kiva käydä kotona taas. Yritin
pakata tunnollisesti, mottona "vähemmän vaatteita enemmän kirjoja", olihan edessä 90 vuorokauden keikkaputki ja oli tärkeätä että lähdekirjallisuus oli mukana kyydissä! Copa sallii ruumaan 23 plus 9 kiloa ja sen päälle vielä käsitavaraa 8 kg. Vaimoni Lene oli kuitenkin taas hankkinut Kuubaan vietäviä tuliaisia kilokaupalla, joten jouduin tinkimään, rannalle jäi mm. lintukirja ja Fidelin lapsuudesta kertova opus.

Samanaikaisesti kävi ilmi että kuubalainen agentti oli unohtanut tilata meille lentoliput Havanna –
Holguín! Ongelma oli akuutti: lennot olivat täpötäynnä ja bussilla emme ehtisi millään ajoissa APU- ryhmää vastaan, näin jo painajaisia öisestä taksimatkasta 600 kilometriä Kuuban pimeitä maanteitä pitkin...

Päästyämme perille kello 22 Havannaan ryhdyin tarpellisiin toimiin. Kokemuksesta tiesin että kansallisen lentokentän takahuoneissa lojuu yleensä muutama virkailija yli yön ja aivan oikein: tuttu tyyppi löytyi ja pian minulla olikin lippu kourassa, mutta Lenen kohtalo siirtyi aamuvirkailjoiden armoille.

Taksilla mentiin Lenen äidin kämpille jossa kömmin vuoteeseen ja sain kahden tunnin pikaunen, Lene sen sijaan pälätti läpi yön äidin ja veljensä kanssa. Kello 4.30 koputetaan ovelle, taxihan se siinä ja sitten takaisin kentälle, mustaa kahvia naamaan ja tuttujen virkailijoiden suotuisalla avustuksella Lenenkin lippu järjestyi... ja syytä olikin koska osoittautui, että virallisesti loppuunmyyty kone olikin vain kolmasosa täynnä.

Laskeuduimme Holguíniin jo aamukahdeksalta, viisi tuntia ennen Finnairia. Tultiin kuitenkin ns. väärälle puolelle, torjuimme kyytitarjoukset ja lähdimme maantietä pitkin marssimaan 2 kilometriä terminaalista toiseen, olihan meillä aikaa ja aamu oli kuubalaisen kaunis. Niin saatiin myös testattua uusien sponsoroitujen superkevyiden Samsonite-matkalaukkujen rullauskelpoisuutta Holguínin epätasaisella maantiellä. Hyvin meni ja värikäs kulkueemme saavutti ansaittua huomiota ohiajavien amerikanrautojen tööttäillessä.





Rapatessa roiskuu ja yllätys oli melkoinen, kun ilmeni että kuubalainen agenttini oli hyväntahtoisuuttaan järjestanyt meille kaksi bussia, jotta ei olisi liian ahdasta, olihan porukka iso 42 urhoollista, mutta ei ollut tullut ajatelleeksi miten Folke pystyisi juontamaan kahdessa eri bussissa samanaikaisesti! APU–Tuulan kanssa sitten sovittiin että me mennään kahteen eri bussiin ja vaihdetaan puolessa matkassa Quetossa. Taktikka toimi: porukka sai kuulla fifty-fifty Tuulan tarinoita ja Folken kaskuja, ihan hyvä diili kaikin puolin.

Sää oli mahtava plus 28, kirkas taivas, ja ajomatka tarjosi kaikki Kuuban maaseudun elementit: liikenteen tuttu kaaos, outoja ajoneuvoja, hevosbusseja, tuplahärkävankkureita, amerikanrautoja venäläisiä kuorma-autoja, tsekkitraktoreita, kiinalaisia polkupyöriä, eksoottisia maaseutukyliä, valtavia sokeriruokopeltoja ja värikkäitä ihmisiä. Ihmettelemistä riitti ensikertalaisille. Päästyämme perille, pantiin huoneet jakoon ja sitten komean Melia Santiago -hotellin esittelykierros, mahtava buffet-illallinen ja pehkuihin. Pitää kerätä voimia ja tasata aikaeroa, onhan edessä 14 vuorokauden Kuuban valloitus ja 2000 kilometriä maantietä!

¡Buenas noches!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Vauhdikkaat viikot Suomessa

Suomessa tuli vietettyä lähes kolme viikkoa ja kiirettä piti: ensin tietenkin tuo "pakollinen kuvio" eli Matkamessut. Siellä riitti porukkaa oikein mukavasti omalla osastolla, vaikka presidenttivaalit ja ennätyspakkaset sekoittivat etenkin sunnuntaipäivää. Oli kuitenkin mukava tavata taas alan ammattilaisia ja vanhoja matkakumppaneita ja menneillä viikoilla onkin ollut kova homma yrittää vastata kaikkiin tiedusteluihin.

New York Times oli nimittänyt Panaman ykköskohteeksi vuodelle 2012  ja messut puolestaan nimitti Kuuban parhaaksi maaksi, joten osastoni oli todellakin ajan hermolla! Pääsin keskiviikkona pakenemaan  Tammisaaren lumisiin maisemiin, jossa oli Frida Anderssonin levynjulkaisukonsertti. Torstaina olin pitämässä luentoa Laureassa Keravalla noin 30 ulkomaalaiselle matkailualan opiskelijalle. Lene saapui Panamasta illalla ja kauhisteli lumen määrää ja pakkasia. Perjantaina oltiin Kampissa Laurean showroomin vihkiäisissä, jossa myös esiinnyin vierailevana luennoitsijana.

Luento Laurean showroomissa.

Alkuviikosta oli isäni hautajaiset, joihin 60 sukulaista ympäri maailmaa oli ehtinyt mukaan. Meidän perhe on todella kosmopoliittinen. 

Tiistaina heitettiin jo sitten keikkaa Tampereella Cumulus Pinjan Olympia-salissa. Mukana oli Timo Päivänsalo, joka tunnelmoi kuubalaisia balladeja, Petri Kaivanto suoraan Buenos Airesista tulkitsemassa tangoklassikoita sekä tanssiryhmä Timba Tumbao vahvistettuna Lenellä: täydellinen ilta joka antoi paljon lisämakua siitä mitä tuleman pitää ensi syksynä... Kiitos Jukalle tekniikasta ja Jussille Kuuban autokuvista.

Lenen kanssa oltiin sitten Apu-lehden studiolla kuvauksissa. Pääsemme nähtävästi kansikuvaan Avun nro 8, jossa tietenkin myös Marja Aarnipuron iso juttu. Torstai-ilta sujui Queen-musikaalin puitteissa, oli jännää kelata kaikki biisit ja sitten ne jäikin päähän soimaan... Esitys oli hyvä ja yllättävän pitkä, joten meinattiin jäädä ilman ruokaa. Helsingin yössä ei löydy monta paikkaa, jos seurue haluaa syödä iltakymmenen jälkeen. Onneksi mieleeni tuli vanha kunnon Botta, jossa Manala palvelee hyvällä ja runsaalla ruualla läpi yön.

Perjantaina olikin jo vuorossa TV1:n Puoli Seitsemän -ohjelman suora lähetys perjantai-iltana, meinasin juuttua lumeen ja myöhästyä, mutta pääsin kuin pääsinkin perille läpi myrskyn ja lumityrskyn tuonne Isolle Pajalle, jossa vastassa vanha kuvaussihteerini Pauliina. Suoraan sitten kameroiden eteen, jossa heitettiin livepuffi ennen kello 18 uutisia.


Itse lähetys oli riemukas ja Mikko ja Marja ovat mukaansa tempaiseva juontajapari - oli tosi hieno fiilis taas olla ruudussa ja tehdä ohjelmaa ilman mainoskatkoja! Hyvä TV1!

Matkamies Folke, Mikko Kekäläinen ja Marja Hintikka

Sieltä sitten Teatteri-kapakkaan tapaamaan balettiguru Hoppe Holmströmiä, jonka kanssa suunnitellaan yhdessä matkaa Havannan balettifestivaaleille lokakuussa. Seuraavana aamuna aikainen herätys 4.30 ja taksiin lentokentälle Töölön kautta, josta poimittiin Petri Kaivanto kyytiin. Meitä molmpia väsyneitä vaeltajia lohdutti ennakkotieto että Panama Cityssä lämpötila lupaili plus 32, eli edessä oli noin viidenkymmenen asteen parannus lämpötilaan... Tultiin perille 16 tunnin matkateon jälkeen, koneessa kuuntelin vielä läpi Queenin Greatest Hits, kun taas Petri tunnelmoi italialaisella komedialla. Perillä oli suuri helpotus kävellä ulos Panaman samettiseen iltaan ja nauttia sen ihanasta lämmöstä. Illalla kunneltiin tangoa ja syötiin ukkoruokaa, koska Lene tuli vasta sunnuntai-iltana.

Ai, että mitä me täällä puuhataan, no sehän selviää lukemalla tätä blogia...

Saludos,
Folke